Mitä tänään murehdittaisiin?

Lukion kolmannella huomasin olevani se ihminen, jota ahdisti niin paljon, että voi fyysisesti pahoin. Se ihminen, joka koki olevansa niin huono, vaikka kuinka yritti. Se ihminen, joka katsoi muiden yo-tuloksia kadehtien ja katkeroituen, koska ei olisi ikinä pystynyt samaan. Olin se ihminen, joka silti hymyili ja iloitsi muiden kanssa, eikä koskaan näyttänyt pahaa oloaan muille. Se ihminen, jonka täytyi olla vahva. Se, joka oli niin positiivinen ja tuki muita, samalla kun ahdistus tuli öisin moikkaamaan ja kysymään: "Mitä tänään murehdittaisiin?". Se ihminen, joka ei muista milloin olisi nukkunut hyvin. Olin se ihminen, joka ei ollut onnellinen. Olin se ihminen, en minä.