En mä ajatellut, että yksi muutos mun elämässä sais mut
romahtamaan. Että yhden henkilön yksi viesti sais mut vaan hajoamaan. Löytämään
itseni 2kk sen jälkeenkin vielä huutoitkemästä mun huoneesta. Mutta se sai.
Joka päivä kamppailen sen kanssa, että jaksanko vielä päivän loppuun, jaksanko
hengittää. Vielä viisi tuntia pitää jaksaa, sitten voin nukkua. Paitsi, että en
halua nukkuakkaan. Nään painajaisia, unia asiasta, nukun huonosti. Syyllisyys
painaa joka päivä, vaikka yritän kysyä itseltäni, että miksi, enhän mä mitään
väärää edes tehnyt. Kun oliskin siihen vastaus. Kun oliskin mihinkään tähän
vastausta. Kun vaan jaksais vielä yhden päivän hengittää.
Pienen ihmisen ajatelmia
suuria ja pieniä ajatuksia, pieneltä ihmiseltä
sunnuntai 12. toukokuuta 2019
perjantai 28. syyskuuta 2018
olla sinun
haluan katsoa kirkkaisiin silmiisi
tuntea kätesi vaeltelevan vartalollani
painaa huuleni huuliasi vasten
kesäsateessa
maata vierelläsi niityllä
hengittää kanssasi samaa ilmaa
unohtaa muiden olemassaolon
olla sinun
kun taas olet mielessäni
sen tajuan
sinuun minä tahdon rakastua
tuntea kätesi vaeltelevan vartalollani
painaa huuleni huuliasi vasten
kesäsateessa
maata vierelläsi niityllä
hengittää kanssasi samaa ilmaa
unohtaa muiden olemassaolon
olla sinun
kun taas olet mielessäni
sen tajuan
sinuun minä tahdon rakastua
tiistai 4. syyskuuta 2018
Mitä tänään murehdittaisiin?
Lukion kolmannella huomasin olevani se ihminen, jota ahdisti niin paljon, että voi fyysisesti pahoin. Se ihminen, joka koki olevansa niin huono, vaikka kuinka yritti. Se ihminen, joka katsoi muiden yo-tuloksia kadehtien ja katkeroituen, koska ei olisi ikinä pystynyt samaan. Olin se ihminen, joka silti hymyili ja iloitsi muiden kanssa, eikä koskaan näyttänyt pahaa oloaan muille. Se ihminen, jonka täytyi olla vahva. Se, joka oli niin positiivinen ja tuki muita, samalla kun ahdistus tuli öisin moikkaamaan ja kysymään: "Mitä tänään murehdittaisiin?". Se ihminen, joka ei muista milloin olisi nukkunut hyvin. Olin se ihminen, joka ei ollut onnellinen. Olin se ihminen, en minä.
tiistai 30. tammikuuta 2018
Ajatelmien alku
Kaikella on alku ja loppu. Onko tämä alun loppu vai lopun alku? Enpä tiedä. Mutta tiedän sen, että tulee olemaan ajatelmia, niin turhia kuin tarpeellisia ja niin kuviteltuja kuin todellisia. Myös pitkiä ja lyhyitä. Joskus ehkä vain mietelauseita, Ken tietää. Ken tietää paljon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
vielä yhden päivän
En mä ajatellut, että yksi muutos mun elämässä sais mut romahtamaan. Että yhden henkilön yksi viesti sais mut vaan hajoamaan. Löytämään it...